*

Pohjankoski Candida pro causa ense candido

RYTInää rutinan sijaan! - Tehkäämme yhdessä suomalainen suvaitsevaisuus- ja ihmisoikeusteko!

 On koettu jytkyt ja nähty Haavisto-ilmiöt ja vuosikymmenten tauon jälkeen valittu maalle toisenlainen presidentti. Kaikki tämä kertoo yhteiskuntamme muutoksesta ja muutoksen tarpeesta ihmisten sydämissä ja mielissä.

Suomi on monessa moderni edelläkävijä...

Suomi on aina halunnut olla kehityksen ja muutosten kärjessä mukana toimijana, ei sivustakatsojana. Suomi-kuvaa onkin varsin menestyksekkäästi viety maailmalle. Olemme kehittäneet uutta, maailmanmarkkinoiden johtavaa teknologiaa, menestyneet monissa urheilulajeissa, koulutusjärjestelmämme on korkealaatuinen ja kadehdittu, tasa-arvoasioissa ja esimerkiksi turvallisuudessa ja korruptoitumattomuudessa olemme maailman huipulla. Historiammekin kertoo pienestä, mutta sitäkin urheammasta ja rohkeammasta kansasta. Vaikutamme EU:ssa, YK:ssa ja monissa muissa kansainvälisissä toimielimissä ja tahoissa. Suomi on siis edelläkävijä.

...mutta miksi yhä vaikenemme niin monessa asiassa?

Kaiken tämän keskellä kummastuttaa se, että modernissa demokraattisessa hyvinvointivaltiossamme on vieläkin joitakin asioita, joissa olemme suorastaan kuoliaaksi vaikeneva takapajula. Miten se on mahdollista oikeusvaltiossa - tai etenkin nykypäivän suvaitsevaiseksi itseään tituleeravassa ja ihmisoikeuksien puolesta puhuvassa sivistysvaltiossa? Mielestäni ei myöskään ole kovin modernia olla paikalleen jämähtänyt ja poliittista ikiunta nukkuva. Ollaan luuduttu vuosikymmeniä vanhoihin homehtuneisiin –virheelliseen luuloon ja tietoon perustuviin- asenteisiin. Vaikuttaa enemminkin melko konservatiiviselta, ahdasmieliseltä ja epäsuvaitsevaiselta.

Eikö sananvapaus toteudukaan demokratiassa? Sotasyyllisyyskysymyksestä halutaan puhua!

Suorastaan hävettää, että 2010-luvulla vielä joutuu toteamaan, ettei demokratiassa sananvapaus aina toteudukaan, rohkeista suomalaisista päätöksistä ja teoista puhumattakaan. Eräs tällainen ”yhteinen yleinen tabu” on ollut sotasyyllisyyskysymys. Moni hyvä keskustelu ja jopa lakialoite on aina johonkin torpattu. Miksi? Rohkeat sijaiskärsijämme, Risto Ryti ja seitsemän muuta sodanajan poliittista perustuslain vastaisesti syyllisiksi tuomittua johtajaa ovat yhä virallisesti sotaan syyllisiä. Eikö olisi jo viimein aika 2010-luvun edelläkävijä-Suomessa olla oikeasti suvaitsevaisia ja rohkean ryhdikkäästi suomalaisia? Näitä arvojahan suomalaiset ovat selvästi kannattaneet tuoreissa presidentinvaaleissakin ehdokasvalintaan katsomatta. Toivottavasti päättäjät eivät enää ota asioista ritoloita vaan joku rohkenisi viimein aloittaa RYTInät.

Eikö suomalaisia ja Suomea tarvitse suvaita?

Minkä vuoksi suvaitsevaisuudesta puhuttaessa se usein mielletään koskemaan muihin tahoihin kohdistuvaksi, mutta ei meihin itseemme suomalaisiin ja suomalaisuuteen? Eikö Suomeakin tulisi suvaita myös, ja ensimmäisenä rientää korjaamaan kansakuntamme omat vuotavat haavat. Toivonkin, että uusi presidenttimme rohkenee olla sanojensa mittainen –kovasti suomalainen- ja tehdä todella suomalaisen teon oikeudenmukaisuuden ja ihmisoikeuksien puolesta, ja julkisesti kannattaa ja puhua perustuslain vastaisista sotasyyllisyystuomioista sekä edesauttaa niiden purkamista. Tuomioiden purkaminen on täysin mahdollista pienen lakimuutoksen myötä, eikä se ole edes teknisesti vaikeasti toteutettava asia.

Suomen sisäinen asia

Enää ei ole tarvetta rutista samaa vanhaa laulua ”isoveljen” valvonnan pelossa. Sitäpaitsi sotasyyllisyystuomioistuin oli suomalainen oikeusistuin, tuomiot antoivat suomalaiset Suomessa (toki valvontakomission painostuksesta). Asia on siis puhtaasti vain Suomen sisäinen asia, eikä siinä ole muita osapuolia, eikä tuomioiden purkuun tarvita kenenkään muun ulkopuolisen tahon lupia. Emmehän kysele muihinkaan sisäisiin asioihimme lupia vaikkapa Ruotsilta, Virolta tai Venäjältä. Suomalaiset tuomitsivat, ja vain suomalaiset voivat tuomiot purkaa.

Puoluepolitiikasta riippumaton ihmisoikeus- ja suvaitsevaisuusteko!

Toivon, että voisimme olla oikeasti suvaitsevaisia suomalaisia ja viimein poistaa syyllisinä tuomitun taakan syyttömien ihmisten harteilta. Tehkäämme suomalainen, koko kansan puoluepoliittisista näkökannoista riippumaton suvaitsevaisuus- ja ihmisoikeusteko yhdessä ja annetaan RYTIstä rutinan sijaan! Jos olisimme yhtenäisiä ”talvisodan hengen” mukaisesti, kuten aikoina jolloin kaikki suomalaiset puhalsivat yhteen hiileen poliittisista näkökannnoista riippumatta silloin kun maa oli hädässä, nousisi Suomi varmasti kivuttomammin nytkin mistä tahansa talous- tai muusta kriisistä, oli se sitten luonteeltaan minkäsorttinen tahansa.

Suomalaista ryhdikkyyttä ja suorapuheisuutta peräänkuulutettiin – vastaako siihen presidentti Niinistö? Entä Kokoomus?

Pääministeri ja Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen sanoi Sauli Niinistön vaalivalvojaisissa, että puolueeseen on luotettu ja se on menestynyt, koska se on puhunut myö suoraan ikävistä ja vaikeista asioista. Nyt luotankin, että tämä linja jatkuu ja haluan nähdä, ollaanko sitä sanansa mittaisia miehiä ja naisia. Puhutaan sitten toivottavasti ääneen kaikista ”vaikeista” asioista, joista kansa haluaa puhua – myös sotasyyllisyyskysymyksestä, mikä tuntuukin olevan päättäjille jostakin syystä varsin vaikea kysymys.  Sauli Niinistö sanoi itse vastauksena toimittajan kysymykseen pitkäaikaisen menestyksensä salaisuuden olevan kenties hänen suomalaisuudessaan. Toivoisin, että hän on jatkossakin reilusti suomalainen ja Suomen asioiden puolesta puhuva presidentti.

Suvaitsevaiselle kansalle muutos on mahdollinen

Kuten jo aiemmin totesin, muutokseen on ollut tilausta. Suomalaiset ovat olleet ”poliittisesti ahdistuneita” ja tietyllä tapaa on unohdettu jonnekin historian korpimetsiin arvot (olivat ne millaiset tahansa). Arvot ovat aina olleet suomalaisen kulttuurin perusta, vaikeinakin aikoina. Tiedän monen suomalaisen kaipaavan ryhtiliikettä. Mikään ulkoinen ei ole muutoksen esteenä – usein vain oma rajoittunut ajattelumme. Mielestäni lähes mikä tahansa (rauhanomainen) teko tai päätös tai muutos on mahdollista, kunhan raivataan oman kapean ajattelun esteet pois tieltä.  

Muutoksen tuulista ja vaikkapa rohkeasta vääryyksien oikaisemisesta kertoo muunmuassa se, että kirkko on pyytänyt saamelaisilta viralllisesti anteeksi omia aiempia virheitään. Muutoksen tuulista kertovat myös nämä tuoreet presidentinvaalit kaikkine ilmiöineen. Suomi osoittautui yllättävänkin suvaitsevaiseksi. Mitä jos jatkettaisiinkin tällä suvaitsevaisuuden linjalla eikä jätettäisi sitä vaan tähdenlentomaiseksi vaali-ilmiöksi ja nostettaisiin samalla kansallinen itsetuntomme ylemmäs sille kuuluvalle ansaitulle korkeudelle? Kansallista omaatuntoakin varmasti kolkuttaa syyttömän, rehellisen ja rauhaa rakastavan kansan sotaan syyllisyys.

Kiitos vai syylllistäminen? Unohdetaan rutinat ja aletaan RYTIstä!

Ilman Rytiä olisimme pahimmillaan voineet olla osa Neuvostoliittoa – jos olisimme Siperiasta kulttuurina ja kansana hengissä selvinneetkään. Eiköhän siis olisi viimein –syyttämisen ja syyllistämisen kulttuurin ja ilmapiirin sijaan- aika kiittää ja kumartaa. Ja viimein vapauttaa heidät (ja samalla koko Suomi-niminen valtio) sotasyyllisyyden kahleista, historiallisesta vaikenemisen ja vääryyteen alistumisen kuonasta ja purkaa perustuslain vastaiset sotasyyllisyystuomiot. Olkaamme rohkeasti suomalaisia, unohdetaan rutinat ja aletaan RYTIstä!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän jarmonieminen kuva
Jarmo Nieminen

Ryti taitaa olla ainut Suomen tasavallan presidenteistä, joka on uhrannut itsensä kansansa puolesta. Sanoisin, että Ryti on unohdettu sankari.

Käyttäjän karjala kuva
Veikko Saksi

6.2.2012 20:26 Jarmo Nieminen. Ei ole 11 presidentin sarjassa toista, joka olisi samalla lailla joutunut laittamaan koko henkilökohtaisen tulevaisuutensa peliin.

Kyösti Kallio sanoi: Kuivukoon käteni, jonka on pakko allekirjoittaa tällainen paperi! Niinhän siinä kävi, mutta ei teko silti ole samanlainen kuin Rytin.

Joten hyvä juttu, että US:ssa uusi RYTInöitä!

Käyttäjän veikkoluomi kuva
Veikko Luomi

Risto Ryti todellakin joutui tilanteeseen, jossa oli asetettava oma etu ja isänmaan etu tärkeysjärjestykseen.

Rohkenen uskoa, että kovin moni muukin henkilö olisi vastaavassa tilanteessa toiminut samoin.

***

Merja Pohjankoskelle kiitokset tärkeän asian esillä pitämisestä.

Toimituksen poiminnat